hypomaanisen kohtauksen jälkeen minulta otettiin toivomuksestani yksi masennuslääke pois, ja tilalle tuli uusi mielialaa tasaava lääke. Nyt syön kahta tasaavaa lääkettä jotka molemmat ovat alunperin epilepsialääkkeitä, ja lisäksi yhtä masennuslääkettä.
Tuntuu että nyt vihdoin on löytynyt minulle sopiva lääkeyhdistelmä sillä puoli vuotta on jo mennyt ilman mitään ihmeempiä oireita. Psykoterapiakin loppuu kuukauden päästä, jokohan sitä vihdoinkin pääsis normaalin elämän pariin.
Tietysti täytyy muistaa ettei tämä sairaus koskaan parane, ja aina sitä tulee oltua vähän varuillaan. Pahinta on kun tulee miettineeksi että onko tämä olotila normaalia vai ei. Aina kun ostan jotain varmistan vaimolta onko ajatus hyvä vai meneekö liian lujaa.
Tämmöstä tämä on, ei se elämä pelkkää linnunlaulua ole terveilläkään. Tere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti