Eipä ole pitkään aikaan huvittanut oikein mikään, ei edes tänne kirjoittaminen. Elämä on ollut lähinnä makoilua, nukkumista ja töissä käyntiä. Töissä käyminen on ollut monta viikkoa jo aika vaikeaa, olen saanut siellä ihme ahdistuskohtauksia, mutta en ole halukas jäämään saikulle kun pelkään että elämä menee sen jälkeen pelkäksi nukkumiseksi.
Koko ajan minulla on sellainen tunne että ainoastaan lääkitys pitää minua jotenkuten pinnalla ja estää vajoamisen syvälle masennukseen. Kyllästyttä tämä ainainen miettiminen että miltä minusta tänään tuntuu ja onko olo nyt normaali vai olenko masentunut vai hypo. Päivääkään ei mene etten miettisi sairauttani, ja sekin käy pinnan päälle. Onneksi vaimon kanssa sentään menee hyvin eikä siltä suunnalta tule paineita. Kai tämä on sitä kevätväsymystä, terapeuttini ainakin väittää että synkkä talvi ilmenee väsymyksenä vasta keväällä. Kai siinä jotain perää on.
Eipä tässä muuta tällä kertaa, lähden tästä sohvalle makoilemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei vain Repake, älä ole itsellesi liian ankara, saat luvan laiskotella, jos käyt töissä. Sain itse tänään lääkäriltä Bipo-diagnoosin. Blogeista piti heti selvittää, millaisia muut Bipot on. Olen samanlainen nukkuja, mitä sinäkin. t Annu
VastaaPoistaTäällä myös yksi joka sairastaa kyseistä sairautta. Kakkostyyppinä. Mukavaa päästä lukemaan muiden samanlaisten ajatuksia. :)
VastaaPoista