No nyt tekis mieli ostaa osakkeita kun niitä nyt saa halvalla. On vaan sellainen pikku ongelma, kun tämä vähän haiskahtaa hypomanialta. Olo alkoi muutaman tosi surkean päivän jälkeen tuntua ihan hyvältä. Ettei vaan olisi liian hyvä olo, kysyi lääkärini tuossa ennen Joulua ja jälkeenpäin ajatellen se oli ihan oikeassa. tällä kertaa tuntuu itsestäkin että olen vähän liian touhukas, mutta mistä sen sitten tietää koska reippaus on normaalia ja koska hypomaniaa? Ehkä sekin on jo hyvä merkki että yleensä kyseenalaistaa näitä mielihaluja.
Asiasta toiseen, miten ihminen voi olla sairas tietämättä itse siitä mitään. Itse olen jäljittänyt biponi ainakin 19 vuoden päähän mutta diagnoosi on vasta neljä kuukautta vanha. Jos sinulla on jalka poikki se ilmenee kipuna, mutta bipo ilmenee toisinaan tosi hyvänä olona. Hullunkurista vai mitä. Minäkin olen vain vuosikaudet ihmetellyt miksi tämä elämäni on yhtä hullunmyllyä, eikä mieleeni koskaan ole tullut että vika olisi pääni sisällä. Ei ennen kuin sairaus vei kokonaan voimat.
Ps.Sain tuossa elämäni ekat kommentit ja tuntui tosi hyvältä nähdä että joku tosiaan lukee näitä sepustuksia ja kokee samoja asioita. Kiitos vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eräs tuttuni, joka tietää mitä hypomania on, valitteli ettei voi enää tuntea samanlaista onnen tunnetta kuin aiemmin. Kun aina tosi hyvää oloa varjostaa tieto siitä mahdollisuudesta, että kyse on hypomaniasta tai alkavasta maniasta. Liian hyvä olo pelottaa melkein enemmän kuin liian paha. Itsekin alan vähitellen sopeutumaan tuohon totuuteen. Pahaltahan se tuntuu, kun on tottunut saamaan niitä huippuideoita aina silloin tällöin. Aiemmin ne oli vain ideoita, nyt mahdollisia merkkejä jostain alkavasta.
VastaaPoistaMiten helppoa olisikaan palata tietämättömyyteen!