Kurssitusta

Tällä viikolla minulla alkoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireenhallintakurssi.
Oli hauska huomata että muut kurssilaiset olivat ihan tavallisen oloisia ihmisiä, eivätkä näyttäneet sen hullummilta kuin normikansalaisetkaan. Ehkä sitten minäkään en erotu joukosta milläänlailla.

Oli erittäin mielenkiintoista ja toisaalta surullista kuunnella näiden ihmisten tarinoita, mutta se kai on sitä vertaistukea.En ikävä kyllä voi juuri enenpää kertoa kurssin asioista koska olen salassapitovelvollinen näissä jutuissa.

Kyllä tuo edellisessä jutussa epäilemäni hypomania taitaa ikävä kyllä olla totta koska en ole hetkeäkään paikallani vaan touhuan koko ajan jotain projektia, ja yötkin ovat aika levottomia, heräilen vähän väliä ja yritän väkisin nukkua vaikkei juurikaan nukuta.Aina kun pysähdyn hetkeksi saan ihmeellisiä surun aaltoja joka saavat minut epäilemään jotain sekamuotoista jaksoa, yleensäkin olotilat on kolme kuukautta sahanneet edestakas aika tiuhaan tahtiin. Tarttis varmaan pyytää lääkäriä tarkistamaan lääkitystä.

Olotilat vaihtelee mutta sairaus pysyy, kiva, kiva..