Taas mennään

Eipä sitä rauhaa kauan kestänyt, taas on selvä hypomania päällä. Kaksi päivää olen rakentanut kellarissa varastoa, pessyt sohvaa ja muuten siivonnut sekä käynyt vielä töissä ja tämä kaikki yhtaikaa. Ikävä kyllä en enää osaa nauttia energisyydestä koska tiedän että sitä seuraa aina masennus. Sattumoisin minulla oli juuri pahimpaan aikaan psykiatrille aika ja se teki jonkun hypomania kysely testin jossa sain ihan "hyvät" pisteet.Lääkärini antoi minulle uuden tasaavan lääkkeen nimeltä Abilify mutta yhden pillerin syötyäni ja luettuani hirveistä sivuvaikutuksista taitaa jäädä napit syömättä.

Tämä on eka kerta kun en ole halukas syömään lääkkeitäni mutta miltä kuulostaa äkkikuoleman tai infraktin mahdollisuus. Tietysti se kuolema parantisi taudinkin mutta ei silti kuulosta oikein hyvältä. Onneksi ei nämä vauhdit minulla yleensä kestä montaa päivää, korkeintaan pari viikkoa. Jos joku ihmettelee mitä vikaa energisyydessä on niin tuntuuhaan se ihan mukavalta vaikka ne hommat usein mennee sähläämiseksi mutta kun minusta tulee myös erittäin ärtyisä ja kaikki pikku jutut vituttaa suunnattomasti. Yleensä vaimo saa tuntea tämän nahoissaan.

Ai niin pitää lopettaa tämä kirjoittelu kun tuli tilattua koivurankaa pihaan ja täytyy ruveta niitä pätkimään. Nyt pitää takoa kun virtaa vielä piisaa.

Liitän tähän vielä lista Abilifyn harvemmin esiintyvistä haitoista. Aika järkky lista.

Muita harvoin esiintyviä haittavaikutuksia:
Muutoksia joidenkin verisolujen määrässä, epänormaali sydämen syke, äkkikuolema, sydänkohtaus, allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma), korkea verensokeri, diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai tajuttomuus, veren matala natriumarvo, painonnousu, painonlasku, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha, puheen häiriöt, kouristuskohtaukset, oireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnan tason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset, pyörtyminen, korkea verenpaine, muualla elimistössä muodostuneen verihyytymän aiheuttama veritulppa, lihaskouristukset äänihuulten alueella, ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeriski, nielemisvaikeudet, haimatulehdus, maksatulehdus, ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus, poikkeavat maksa-arvot, vatsa- ja mahavaivat, ripuli, ihottuma ja ihon valoherkkyys, epänormaali hiustenlähtö tai hiusten oheneminen, runsas hikoilu, jäykkyys tai kouristukset, lihaskipu, heikkous, tahdosta riippumaton virtsankarkailu, virtsaamisvaikeudet, pitkittynyt ja/tai kivulias erektio, ruumiinlämmönsäätelyn häiriöt tai kohonnut ruumiinlämpö, rintakipu ja käsien, nilkkojen tai jalkojen turvotus.

Hiihtoloma

Mieli on rauhoittunut, ei masenna eikä pahemmin ole edes kiihtynyt olo. Kerrankin voi kirjoittaa että kaikki on hyvin. Ei ehkä ole erityisen mielenkiintoista luettavaa että elämä hymyilee mutta kerran näinkin.

Maanantaina lähdimme perheen kanssa kylpylään Turkuun ja siellä kaupunki-kierroksella minua alkoi yhtäkkiä huimata ja aikani asiaa ihmeteltyäni muistin että ilta-, ja aamulääkkeet jäi kylpytohinoiden keskellä ottamatta. Illalla saatuani lääkkeet huiviin olo alkoi helpottua. Ihan selvästi vierotusoireita, aika mielenkiintoinen kokemus.

Torstaina kylpylästä kotiuduttuamme suuntasimme vaimon kanssa mökillemme jossa oli sisällä 10 astetta pakkasta. Aikamoista vaihtelua hotellihuoneen jälkeen. Siellä meni pari päivää lämmitellessä ja lueskellessa. Niin että erittäin rentouttava ja rauhallinen viikko takanapäin.

Tämmöstää lisää vaan. Joko lääkkeet alkaa purra tai on muuten vaan oireeton kausi menossa. Valitettavasti kokemus kertoo että kyllä se maailma tästä vielä mustuukin. Mutta nautitaan nyt vaan päivä kerrallaan.

Kurssitusta

Tällä viikolla minulla alkoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireenhallintakurssi.
Oli hauska huomata että muut kurssilaiset olivat ihan tavallisen oloisia ihmisiä, eivätkä näyttäneet sen hullummilta kuin normikansalaisetkaan. Ehkä sitten minäkään en erotu joukosta milläänlailla.

Oli erittäin mielenkiintoista ja toisaalta surullista kuunnella näiden ihmisten tarinoita, mutta se kai on sitä vertaistukea.En ikävä kyllä voi juuri enenpää kertoa kurssin asioista koska olen salassapitovelvollinen näissä jutuissa.

Kyllä tuo edellisessä jutussa epäilemäni hypomania taitaa ikävä kyllä olla totta koska en ole hetkeäkään paikallani vaan touhuan koko ajan jotain projektia, ja yötkin ovat aika levottomia, heräilen vähän väliä ja yritän väkisin nukkua vaikkei juurikaan nukuta.Aina kun pysähdyn hetkeksi saan ihmeellisiä surun aaltoja joka saavat minut epäilemään jotain sekamuotoista jaksoa, yleensäkin olotilat on kolme kuukautta sahanneet edestakas aika tiuhaan tahtiin. Tarttis varmaan pyytää lääkäriä tarkistamaan lääkitystä.

Olotilat vaihtelee mutta sairaus pysyy, kiva, kiva..

Tekis mieli

No nyt tekis mieli ostaa osakkeita kun niitä nyt saa halvalla. On vaan sellainen pikku ongelma, kun tämä vähän haiskahtaa hypomanialta. Olo alkoi muutaman tosi surkean päivän jälkeen tuntua ihan hyvältä. Ettei vaan olisi liian hyvä olo, kysyi lääkärini tuossa ennen Joulua ja jälkeenpäin ajatellen se oli ihan oikeassa. tällä kertaa tuntuu itsestäkin että olen vähän liian touhukas, mutta mistä sen sitten tietää koska reippaus on normaalia ja koska hypomaniaa? Ehkä sekin on jo hyvä merkki että yleensä kyseenalaistaa näitä mielihaluja.

Asiasta toiseen, miten ihminen voi olla sairas tietämättä itse siitä mitään. Itse olen jäljittänyt biponi ainakin 19 vuoden päähän mutta diagnoosi on vasta neljä kuukautta vanha. Jos sinulla on jalka poikki se ilmenee kipuna, mutta bipo ilmenee toisinaan tosi hyvänä olona. Hullunkurista vai mitä. Minäkin olen vain vuosikaudet ihmetellyt miksi tämä elämäni on yhtä hullunmyllyä, eikä mieleeni koskaan ole tullut että vika olisi pääni sisällä. Ei ennen kuin sairaus vei kokonaan voimat.

Ps.Sain tuossa elämäni ekat kommentit ja tuntui tosi hyvältä nähdä että joku tosiaan lukee näitä sepustuksia ja kokee samoja asioita. Kiitos vaan.

Lääkkeitä

Laskeskelin tossa että minun lääkkeet maksaa 10€ päivässä.Ei hemmetti, maksaahan Kela ja työpaikkakassa tuosta osansa mutta silti, 3650€ vuodessa lääkkeistä joiden tehoa ei millään selvällä mittarilla pysty toteamaan.Olen jo pitkän aikaa aprikoinut mikä olisi oloni ilman lääkkeitä.Rankan masennuksen ja itsemurhan riski estää onneksi hölmöt kokeilut.

Sepäs se kun noi lääkkeet ei oikein tunnu vaikuttavan mitenkään mutta pitäisi niiden kuitenkin taittaa rankimmat fiilikset.Mistäs sen tietää olisko olo eri lääkityksellä vielä parempi vai onko nykyinen parasta mitä on saatavilla.Se ainakin on varmaa että aivokemiaa ne jollainlailla rukkaa.

Asiasta toiseen.On se taas surkeata huomata miten ärsytysherkkä olen.Hermostuin eilen kun en löytänyt porakonetta mistään ja kysyin pojaltani onko se mahdollisesti hänen jäljillä.Vaimo ärähti siihen että miksi oot niin pahalla päällä, ja koska en omasta mielestäni ollut mitenkään pahalla päällä loukkaanuin niin että koko päivä meni pilalle.Nukuin päälle 13 tuntia eikä olo vielä tätä kirjoittaessa ole parantunut.Vituttaa enkä pysty edes olemaan samassa huoneessa vaimon kanssa.Eli pikkuasia sai taas ihan älyttömät mittasuhteet.Olen jostain lukenut että hypomania voi ilmetä myös ärtyisyytenä.Minun kohdalla tuntuisi olevan näin. Miksi sitten tälläinen tapaus laukaisee lievän masennuksen? Taidan miettiä vähän liikaa mutta kun on jo vuosikaudet kulkenut pussi päässä niin ei sekään enää toimi.