Mökillä taas

Tätä kirjoittaessani olen ollut 9 päivää yksikseni. Otin töissä kaikki pitämättömät vapaani koska työteko ei oikein natsannut. Vaikka olin just ollut sairiksella niin tunsin kaipaavani jälleen yksinäisyyttä.

Tällä kertaa joka päivä on maistunut täysillä. Olen kalastellut, kaatanut puita ja lueskellut. Joka ilta olen ollut puolitoista tuntia saunassa, ja jäähdytellyt meressä. Unta on riittänyt vähän liiankin kanssa, vähintään kymmenen tuntia yössä. Tosta yli nukkumisesta kun vielä pääsis eroon. Tuntuu kuin elämä valuisi hukkaan nukkuessa.

Eipä tässä muuta. Yleensäkin asiaa tuntuu olevan aika vähän kun menee hyvin. Seuraavaa masennusta odotellessa, tere.

Hei taas.

Onkin ollut pitkä tauko kirjoittelussa. Yritän vähän kertoa mitä on tapahtunut viime aikoina. Tätä kirjoittaessa oloni on ihan outo, samaan aikaan olen masentunut ja kiihkeä sekä levoton. Vauhdista kielii sekin etten nukkunut kuin neljä tuntia, ja nyt innostuin vielä päivittämään tätä blogia.

Ihan selvästi olen ollut masentunut Juhannuksesta lähtien, mutta väliin tulee silloin tällöin näitä energia piikkejä. Elokuun alussa olin kaksi viikkoa sairaslomalla, kun en enää pystynyt olemaan missään tekemisissä ihmisten kanssa, en edes vaimoani kestänyt katsella vaan makailin viikot mökillä yksin.

Suurin syy tähän tuskaiseen oloon on selvästi 47v. kriisi jossa lapset kasvaa kodista ulos ja vanheneminen ja oman kuoleman lähestyminen rupeaa kummittelemaan mielessä. Joku Levinson niminen mies on tehnyt näistä ikäkausi-kriisestä ihan kirjankin. Sopii minuun ihan täysillä, ja kun siihen lisätään vielä tämä bipon masennus niin soppa on valmis.

Mielialaa tasaavia lääkkeitäni on rukattu kaksikin kertaa mutta ei vaan tunnu helppaavan. Tässä alkaa mietityttää että tätäkö paskaa se loppuelämä sitten on. Kai se vaan on kestettävä ja odoteltava niitä parempia aikoja.

Ei huvita

Eipä ole pitkään aikaan huvittanut oikein mikään, ei edes tänne kirjoittaminen. Elämä on ollut lähinnä makoilua, nukkumista ja töissä käyntiä. Töissä käyminen on ollut monta viikkoa jo aika vaikeaa, olen saanut siellä ihme ahdistuskohtauksia, mutta en ole halukas jäämään saikulle kun pelkään että elämä menee sen jälkeen pelkäksi nukkumiseksi.

Koko ajan minulla on sellainen tunne että ainoastaan lääkitys pitää minua jotenkuten pinnalla ja estää vajoamisen syvälle masennukseen. Kyllästyttä tämä ainainen miettiminen että miltä minusta tänään tuntuu ja onko olo nyt normaali vai olenko masentunut vai hypo. Päivääkään ei mene etten miettisi sairauttani, ja sekin käy pinnan päälle. Onneksi vaimon kanssa sentään menee hyvin eikä siltä suunnalta tule paineita. Kai tämä on sitä kevätväsymystä, terapeuttini ainakin väittää että synkkä talvi ilmenee väsymyksenä vasta keväällä. Kai siinä jotain perää on.

Eipä tässä muuta tällä kertaa, lähden tästä sohvalle makoilemaan.

Taas mennään

Eipä sitä rauhaa kauan kestänyt, taas on selvä hypomania päällä. Kaksi päivää olen rakentanut kellarissa varastoa, pessyt sohvaa ja muuten siivonnut sekä käynyt vielä töissä ja tämä kaikki yhtaikaa. Ikävä kyllä en enää osaa nauttia energisyydestä koska tiedän että sitä seuraa aina masennus. Sattumoisin minulla oli juuri pahimpaan aikaan psykiatrille aika ja se teki jonkun hypomania kysely testin jossa sain ihan "hyvät" pisteet.Lääkärini antoi minulle uuden tasaavan lääkkeen nimeltä Abilify mutta yhden pillerin syötyäni ja luettuani hirveistä sivuvaikutuksista taitaa jäädä napit syömättä.

Tämä on eka kerta kun en ole halukas syömään lääkkeitäni mutta miltä kuulostaa äkkikuoleman tai infraktin mahdollisuus. Tietysti se kuolema parantisi taudinkin mutta ei silti kuulosta oikein hyvältä. Onneksi ei nämä vauhdit minulla yleensä kestä montaa päivää, korkeintaan pari viikkoa. Jos joku ihmettelee mitä vikaa energisyydessä on niin tuntuuhaan se ihan mukavalta vaikka ne hommat usein mennee sähläämiseksi mutta kun minusta tulee myös erittäin ärtyisä ja kaikki pikku jutut vituttaa suunnattomasti. Yleensä vaimo saa tuntea tämän nahoissaan.

Ai niin pitää lopettaa tämä kirjoittelu kun tuli tilattua koivurankaa pihaan ja täytyy ruveta niitä pätkimään. Nyt pitää takoa kun virtaa vielä piisaa.

Liitän tähän vielä lista Abilifyn harvemmin esiintyvistä haitoista. Aika järkky lista.

Muita harvoin esiintyviä haittavaikutuksia:
Muutoksia joidenkin verisolujen määrässä, epänormaali sydämen syke, äkkikuolema, sydänkohtaus, allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma), korkea verensokeri, diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai tajuttomuus, veren matala natriumarvo, painonnousu, painonlasku, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha, puheen häiriöt, kouristuskohtaukset, oireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnan tason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset, pyörtyminen, korkea verenpaine, muualla elimistössä muodostuneen verihyytymän aiheuttama veritulppa, lihaskouristukset äänihuulten alueella, ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeriski, nielemisvaikeudet, haimatulehdus, maksatulehdus, ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus, poikkeavat maksa-arvot, vatsa- ja mahavaivat, ripuli, ihottuma ja ihon valoherkkyys, epänormaali hiustenlähtö tai hiusten oheneminen, runsas hikoilu, jäykkyys tai kouristukset, lihaskipu, heikkous, tahdosta riippumaton virtsankarkailu, virtsaamisvaikeudet, pitkittynyt ja/tai kivulias erektio, ruumiinlämmönsäätelyn häiriöt tai kohonnut ruumiinlämpö, rintakipu ja käsien, nilkkojen tai jalkojen turvotus.

Hiihtoloma

Mieli on rauhoittunut, ei masenna eikä pahemmin ole edes kiihtynyt olo. Kerrankin voi kirjoittaa että kaikki on hyvin. Ei ehkä ole erityisen mielenkiintoista luettavaa että elämä hymyilee mutta kerran näinkin.

Maanantaina lähdimme perheen kanssa kylpylään Turkuun ja siellä kaupunki-kierroksella minua alkoi yhtäkkiä huimata ja aikani asiaa ihmeteltyäni muistin että ilta-, ja aamulääkkeet jäi kylpytohinoiden keskellä ottamatta. Illalla saatuani lääkkeet huiviin olo alkoi helpottua. Ihan selvästi vierotusoireita, aika mielenkiintoinen kokemus.

Torstaina kylpylästä kotiuduttuamme suuntasimme vaimon kanssa mökillemme jossa oli sisällä 10 astetta pakkasta. Aikamoista vaihtelua hotellihuoneen jälkeen. Siellä meni pari päivää lämmitellessä ja lueskellessa. Niin että erittäin rentouttava ja rauhallinen viikko takanapäin.

Tämmöstää lisää vaan. Joko lääkkeet alkaa purra tai on muuten vaan oireeton kausi menossa. Valitettavasti kokemus kertoo että kyllä se maailma tästä vielä mustuukin. Mutta nautitaan nyt vaan päivä kerrallaan.

Kurssitusta

Tällä viikolla minulla alkoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireenhallintakurssi.
Oli hauska huomata että muut kurssilaiset olivat ihan tavallisen oloisia ihmisiä, eivätkä näyttäneet sen hullummilta kuin normikansalaisetkaan. Ehkä sitten minäkään en erotu joukosta milläänlailla.

Oli erittäin mielenkiintoista ja toisaalta surullista kuunnella näiden ihmisten tarinoita, mutta se kai on sitä vertaistukea.En ikävä kyllä voi juuri enenpää kertoa kurssin asioista koska olen salassapitovelvollinen näissä jutuissa.

Kyllä tuo edellisessä jutussa epäilemäni hypomania taitaa ikävä kyllä olla totta koska en ole hetkeäkään paikallani vaan touhuan koko ajan jotain projektia, ja yötkin ovat aika levottomia, heräilen vähän väliä ja yritän väkisin nukkua vaikkei juurikaan nukuta.Aina kun pysähdyn hetkeksi saan ihmeellisiä surun aaltoja joka saavat minut epäilemään jotain sekamuotoista jaksoa, yleensäkin olotilat on kolme kuukautta sahanneet edestakas aika tiuhaan tahtiin. Tarttis varmaan pyytää lääkäriä tarkistamaan lääkitystä.

Olotilat vaihtelee mutta sairaus pysyy, kiva, kiva..

Tekis mieli

No nyt tekis mieli ostaa osakkeita kun niitä nyt saa halvalla. On vaan sellainen pikku ongelma, kun tämä vähän haiskahtaa hypomanialta. Olo alkoi muutaman tosi surkean päivän jälkeen tuntua ihan hyvältä. Ettei vaan olisi liian hyvä olo, kysyi lääkärini tuossa ennen Joulua ja jälkeenpäin ajatellen se oli ihan oikeassa. tällä kertaa tuntuu itsestäkin että olen vähän liian touhukas, mutta mistä sen sitten tietää koska reippaus on normaalia ja koska hypomaniaa? Ehkä sekin on jo hyvä merkki että yleensä kyseenalaistaa näitä mielihaluja.

Asiasta toiseen, miten ihminen voi olla sairas tietämättä itse siitä mitään. Itse olen jäljittänyt biponi ainakin 19 vuoden päähän mutta diagnoosi on vasta neljä kuukautta vanha. Jos sinulla on jalka poikki se ilmenee kipuna, mutta bipo ilmenee toisinaan tosi hyvänä olona. Hullunkurista vai mitä. Minäkin olen vain vuosikaudet ihmetellyt miksi tämä elämäni on yhtä hullunmyllyä, eikä mieleeni koskaan ole tullut että vika olisi pääni sisällä. Ei ennen kuin sairaus vei kokonaan voimat.

Ps.Sain tuossa elämäni ekat kommentit ja tuntui tosi hyvältä nähdä että joku tosiaan lukee näitä sepustuksia ja kokee samoja asioita. Kiitos vaan.

Lääkkeitä

Laskeskelin tossa että minun lääkkeet maksaa 10€ päivässä.Ei hemmetti, maksaahan Kela ja työpaikkakassa tuosta osansa mutta silti, 3650€ vuodessa lääkkeistä joiden tehoa ei millään selvällä mittarilla pysty toteamaan.Olen jo pitkän aikaa aprikoinut mikä olisi oloni ilman lääkkeitä.Rankan masennuksen ja itsemurhan riski estää onneksi hölmöt kokeilut.

Sepäs se kun noi lääkkeet ei oikein tunnu vaikuttavan mitenkään mutta pitäisi niiden kuitenkin taittaa rankimmat fiilikset.Mistäs sen tietää olisko olo eri lääkityksellä vielä parempi vai onko nykyinen parasta mitä on saatavilla.Se ainakin on varmaa että aivokemiaa ne jollainlailla rukkaa.

Asiasta toiseen.On se taas surkeata huomata miten ärsytysherkkä olen.Hermostuin eilen kun en löytänyt porakonetta mistään ja kysyin pojaltani onko se mahdollisesti hänen jäljillä.Vaimo ärähti siihen että miksi oot niin pahalla päällä, ja koska en omasta mielestäni ollut mitenkään pahalla päällä loukkaanuin niin että koko päivä meni pilalle.Nukuin päälle 13 tuntia eikä olo vielä tätä kirjoittaessa ole parantunut.Vituttaa enkä pysty edes olemaan samassa huoneessa vaimon kanssa.Eli pikkuasia sai taas ihan älyttömät mittasuhteet.Olen jostain lukenut että hypomania voi ilmetä myös ärtyisyytenä.Minun kohdalla tuntuisi olevan näin. Miksi sitten tälläinen tapaus laukaisee lievän masennuksen? Taidan miettiä vähän liikaa mutta kun on jo vuosikaudet kulkenut pussi päässä niin ei sekään enää toimi.

Korjausnappi

YLE Teemalta tuli äskettäin ohjelma jossa Stephen Fry, kyllä Jeeves hoitaa sarjan hovimestari miettii kannataisiko hänen syödä lääkkeitä bipolaarihäiriöönsä.Fry tuli siihen tulokseen ettei syö lääkkeitä ja jos olisi olemassa nappi jota painamalla sairaus paranisi, niin hän ei painaisi tuota nappia.Vaikka mies oli ollut autotallissa valmiina kaasuttamaan itsensä hengiltä mutta tullut toisiin aatoksiin viime hetkellä niin silti hänen mielestään hypomaaniset ajat on niin kivoja ettei niitä halua antaa pois.

Itse kyllä syön halukkaasti kaikki lääkkeet jotka tasaavat oloa normaaliksi.Ja jos tuollainen nappi olisi olemassa en empisi hetkeäkään sen painamista.Ei ne hypomaniat mielestäni mitään herkkua ole kun koohotan montaa hommaa kerrallaan enkä malta aina edes syödä välillä.Ja sitten vielä se kuuluisa ostomania.Jälkeenpäin vituttaa ja ihmettelee mihin näitä kaikkia tavaroita oikein tarvitsee.Sitten vielä ne masennuskaudet jotka seuraa maniaa.Joka päivä mietin olisiko parempi päättää päivänsä enkä pääse sohvalta mihinkään.

Että semmosta herkkua ja joku vielä ei halua parantua,mutta siitä huomaa miten erilaisia me ihmiset ollaan.Tylsäähän täällä olis jos kaikki olisi joka asiasta samaa mieltä.Tänään mulla on takana kaksi mielestäni normaalia päivää ja täytyy sanoa että mukavalta tuntuu pitkästä aikaa, pikkuhommat maistuu ja ei erikoisemmin mikään paina mieltä mutta kun tietäis kuinka pitkään tätä jatkuu.........................

Tässä se jatkuu

Kerron vielä lyhyesti mitä on tapahtunut tuon romahduksen ja tämän päivän välillä.Vaimo vei minut ensiapuun koska olin aika sekava tuon paniikkihäiriökohtauksen jälkeen ja sieltä sain lähetteen mielenterveystoimistoon.Kerrottuani lääkärille tarinani pyysin viikon sairaslomaa että saisin itseni kuntoon mutta lääkäri sanoi että: hän kirjoittaa ensin 3 kuukautta ja katsotaan sitten miltä jatko näyttää.Sairasloman aikana vaimo muutti pois kotoa, ja näin jälkeenpäin ajatellen olin sen muuton aikana vähän liian iloisella tuulella.Selvää hypomaniaahan se oli.Onneksi asumusero kesti vain neljä kuukautta koska meidän välit oli sen aikana paremmat kuin vuosiin.

Sairasloman jälkeen oli kaksi kuukautta töissä ja masennuin jälleen.Kuukauden saikun jälkeen kuukausi töissä ja taas masennus.Siinä vaiheessa lääkäri suositteli minulle päiväosasto hoitoa.Tyrmäsin ajatuksen täysin,en kai minä sentään niin hullu ollut?Pitkä miettimisen jälkeen kuitenkin suostuin ja se oli elämäni parhaita päätöksiä.

Eipä tuo päiväosasto paha paikka ollutkaan.Pari kertaa päivässä pidettiin erilaisia toimintaryhmiä ja lopun aikaa istuskeltiin ja juteltiin kohtalontovereiden kanssa.Ja neljältä kotiin.Silti tuo paikka avasi silmäni ja aloin miettiä elämääni ihan eri kantilta.Viisi kuukautta kävin siellä ja sitten takas töihin.Sen jälkeen meni pitkä aikaa hyvin ennenkuin 2008 syksyllä

masennuin taas.Sain ajan psykiarilleni joka oli hoitanut minua koko tämän ajan.Yhdessä päädyttiin siihen tulokseen että aletaan hoitamaan masennustani kaksisuuntaisena mielialahäiriönä.Olin jo pitkään miettinyt tätä mahdollisuutta koska olen alkanut muistaa erilaisia vauhtijaksoja elämässäni.Lääkitys muutettiin kaksisuuntaiseen sopivaksi.Silti Joulukuun alussa oli kolmen viikon vähän liian auvoisa jakso joka just ennen Joulua rysähti masennukseksi.Masennusta kesti aina 2009 Tammikuun 14 päivään asti jolloin aloin rytinällä tehdä sikoon jääneitä asoita.Rahaa paloi kolmessa päivässä 1300€.Sitten musta aalto pyyhki yli ja lysähdin taas sohvalle.

------------ ------------

Tässä tapahtumat tähän asti.tämän jälkeen pyrin kuvailemmaan päivän tuntoja aina kun siltä tuntuu.

Tästä se alkaa

No niin, kaksisuuntainen mielialahäiriöhän on sairaus jossa mielialat heittelehtii äärettömän tehokkaasta,vireästä ja luovasta tehoihmisestä syvästi masentuneeksi ja tuskin sängystä ylös pääseväksi surkimukseksi.Välissä saattaa olla oireettomiakin kausia.Mutta yhtä varmaa kuin että kännin jälkeen tulee krapula on että tehokauden jälkeen seuraa masennus.ikävä kyllä minun tapauksessa tuo hypomaaninen kausi tuo tullessaan myös ärtymystä ja suutahtelua pikkuasioista jotka normaalisti eivät vaikuttaisi mitenkään.Oma tarinani alkaa keväällä 2007 jolloin vaimo ilmoitti klassisesti ettei hän kestä enää,hän muuttaa pois. ja minä aloin miettiä että onkohan minussa jotain vikaa.Olin siinä vaiheessa jo niin masentunut ette tehnyt muuta kuin kävin töissä,nukuin ja makasin sohvalla.Itse en tajunnut minkään olevan vialla vaikka saatoin ottaa kolmetkin päivätorkut viiden tunnin sisällä.Sitten eräänä yönä sain paniikkihäiriökohtauksen ja romahdin täysin.Siitä tämä vitun soppa alkoi pikkuhiljaa purkautua.