Kiitos hyvää kuuluu

Taisin syksyllä viimeksi kirjoitella tänne. Syksyn pienten masennuksien ja muutaman pienen

hypomaanisen kohtauksen jälkeen minulta otettiin toivomuksestani yksi masennuslääke pois, ja tilalle tuli uusi mielialaa tasaava lääke. Nyt syön kahta tasaavaa lääkettä jotka molemmat ovat alunperin epilepsialääkkeitä, ja lisäksi yhtä masennuslääkettä.

Tuntuu että nyt vihdoin on löytynyt minulle sopiva lääkeyhdistelmä sillä puoli vuotta on jo mennyt ilman mitään ihmeempiä oireita. Psykoterapiakin loppuu kuukauden päästä, jokohan sitä vihdoinkin pääsis normaalin elämän pariin.

Tietysti täytyy muistaa ettei tämä sairaus koskaan parane, ja aina sitä tulee oltua vähän varuillaan. Pahinta on kun tulee miettineeksi että onko tämä olotila normaalia vai ei. Aina kun ostan jotain varmistan vaimolta onko ajatus hyvä vai meneekö liian lujaa.

Tämmöstä tämä on, ei se elämä pelkkää linnunlaulua ole terveilläkään. Tere.

Mökillä taas

Tätä kirjoittaessani olen ollut 9 päivää yksikseni. Otin töissä kaikki pitämättömät vapaani koska työteko ei oikein natsannut. Vaikka olin just ollut sairiksella niin tunsin kaipaavani jälleen yksinäisyyttä.

Tällä kertaa joka päivä on maistunut täysillä. Olen kalastellut, kaatanut puita ja lueskellut. Joka ilta olen ollut puolitoista tuntia saunassa, ja jäähdytellyt meressä. Unta on riittänyt vähän liiankin kanssa, vähintään kymmenen tuntia yössä. Tosta yli nukkumisesta kun vielä pääsis eroon. Tuntuu kuin elämä valuisi hukkaan nukkuessa.

Eipä tässä muuta. Yleensäkin asiaa tuntuu olevan aika vähän kun menee hyvin. Seuraavaa masennusta odotellessa, tere.

Hei taas.

Onkin ollut pitkä tauko kirjoittelussa. Yritän vähän kertoa mitä on tapahtunut viime aikoina. Tätä kirjoittaessa oloni on ihan outo, samaan aikaan olen masentunut ja kiihkeä sekä levoton. Vauhdista kielii sekin etten nukkunut kuin neljä tuntia, ja nyt innostuin vielä päivittämään tätä blogia.

Ihan selvästi olen ollut masentunut Juhannuksesta lähtien, mutta väliin tulee silloin tällöin näitä energia piikkejä. Elokuun alussa olin kaksi viikkoa sairaslomalla, kun en enää pystynyt olemaan missään tekemisissä ihmisten kanssa, en edes vaimoani kestänyt katsella vaan makailin viikot mökillä yksin.

Suurin syy tähän tuskaiseen oloon on selvästi 47v. kriisi jossa lapset kasvaa kodista ulos ja vanheneminen ja oman kuoleman lähestyminen rupeaa kummittelemaan mielessä. Joku Levinson niminen mies on tehnyt näistä ikäkausi-kriisestä ihan kirjankin. Sopii minuun ihan täysillä, ja kun siihen lisätään vielä tämä bipon masennus niin soppa on valmis.

Mielialaa tasaavia lääkkeitäni on rukattu kaksikin kertaa mutta ei vaan tunnu helppaavan. Tässä alkaa mietityttää että tätäkö paskaa se loppuelämä sitten on. Kai se vaan on kestettävä ja odoteltava niitä parempia aikoja.

Ei huvita

Eipä ole pitkään aikaan huvittanut oikein mikään, ei edes tänne kirjoittaminen. Elämä on ollut lähinnä makoilua, nukkumista ja töissä käyntiä. Töissä käyminen on ollut monta viikkoa jo aika vaikeaa, olen saanut siellä ihme ahdistuskohtauksia, mutta en ole halukas jäämään saikulle kun pelkään että elämä menee sen jälkeen pelkäksi nukkumiseksi.

Koko ajan minulla on sellainen tunne että ainoastaan lääkitys pitää minua jotenkuten pinnalla ja estää vajoamisen syvälle masennukseen. Kyllästyttä tämä ainainen miettiminen että miltä minusta tänään tuntuu ja onko olo nyt normaali vai olenko masentunut vai hypo. Päivääkään ei mene etten miettisi sairauttani, ja sekin käy pinnan päälle. Onneksi vaimon kanssa sentään menee hyvin eikä siltä suunnalta tule paineita. Kai tämä on sitä kevätväsymystä, terapeuttini ainakin väittää että synkkä talvi ilmenee väsymyksenä vasta keväällä. Kai siinä jotain perää on.

Eipä tässä muuta tällä kertaa, lähden tästä sohvalle makoilemaan.

Taas mennään

Eipä sitä rauhaa kauan kestänyt, taas on selvä hypomania päällä. Kaksi päivää olen rakentanut kellarissa varastoa, pessyt sohvaa ja muuten siivonnut sekä käynyt vielä töissä ja tämä kaikki yhtaikaa. Ikävä kyllä en enää osaa nauttia energisyydestä koska tiedän että sitä seuraa aina masennus. Sattumoisin minulla oli juuri pahimpaan aikaan psykiatrille aika ja se teki jonkun hypomania kysely testin jossa sain ihan "hyvät" pisteet.Lääkärini antoi minulle uuden tasaavan lääkkeen nimeltä Abilify mutta yhden pillerin syötyäni ja luettuani hirveistä sivuvaikutuksista taitaa jäädä napit syömättä.

Tämä on eka kerta kun en ole halukas syömään lääkkeitäni mutta miltä kuulostaa äkkikuoleman tai infraktin mahdollisuus. Tietysti se kuolema parantisi taudinkin mutta ei silti kuulosta oikein hyvältä. Onneksi ei nämä vauhdit minulla yleensä kestä montaa päivää, korkeintaan pari viikkoa. Jos joku ihmettelee mitä vikaa energisyydessä on niin tuntuuhaan se ihan mukavalta vaikka ne hommat usein mennee sähläämiseksi mutta kun minusta tulee myös erittäin ärtyisä ja kaikki pikku jutut vituttaa suunnattomasti. Yleensä vaimo saa tuntea tämän nahoissaan.

Ai niin pitää lopettaa tämä kirjoittelu kun tuli tilattua koivurankaa pihaan ja täytyy ruveta niitä pätkimään. Nyt pitää takoa kun virtaa vielä piisaa.

Liitän tähän vielä lista Abilifyn harvemmin esiintyvistä haitoista. Aika järkky lista.

Muita harvoin esiintyviä haittavaikutuksia:
Muutoksia joidenkin verisolujen määrässä, epänormaali sydämen syke, äkkikuolema, sydänkohtaus, allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma), korkea verensokeri, diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai tajuttomuus, veren matala natriumarvo, painonnousu, painonlasku, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha, puheen häiriöt, kouristuskohtaukset, oireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen nopeutuminen, hikoilu, tajunnan tason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden muutokset, pyörtyminen, korkea verenpaine, muualla elimistössä muodostuneen verihyytymän aiheuttama veritulppa, lihaskouristukset äänihuulten alueella, ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeriski, nielemisvaikeudet, haimatulehdus, maksatulehdus, ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus, poikkeavat maksa-arvot, vatsa- ja mahavaivat, ripuli, ihottuma ja ihon valoherkkyys, epänormaali hiustenlähtö tai hiusten oheneminen, runsas hikoilu, jäykkyys tai kouristukset, lihaskipu, heikkous, tahdosta riippumaton virtsankarkailu, virtsaamisvaikeudet, pitkittynyt ja/tai kivulias erektio, ruumiinlämmönsäätelyn häiriöt tai kohonnut ruumiinlämpö, rintakipu ja käsien, nilkkojen tai jalkojen turvotus.

Hiihtoloma

Mieli on rauhoittunut, ei masenna eikä pahemmin ole edes kiihtynyt olo. Kerrankin voi kirjoittaa että kaikki on hyvin. Ei ehkä ole erityisen mielenkiintoista luettavaa että elämä hymyilee mutta kerran näinkin.

Maanantaina lähdimme perheen kanssa kylpylään Turkuun ja siellä kaupunki-kierroksella minua alkoi yhtäkkiä huimata ja aikani asiaa ihmeteltyäni muistin että ilta-, ja aamulääkkeet jäi kylpytohinoiden keskellä ottamatta. Illalla saatuani lääkkeet huiviin olo alkoi helpottua. Ihan selvästi vierotusoireita, aika mielenkiintoinen kokemus.

Torstaina kylpylästä kotiuduttuamme suuntasimme vaimon kanssa mökillemme jossa oli sisällä 10 astetta pakkasta. Aikamoista vaihtelua hotellihuoneen jälkeen. Siellä meni pari päivää lämmitellessä ja lueskellessa. Niin että erittäin rentouttava ja rauhallinen viikko takanapäin.

Tämmöstää lisää vaan. Joko lääkkeet alkaa purra tai on muuten vaan oireeton kausi menossa. Valitettavasti kokemus kertoo että kyllä se maailma tästä vielä mustuukin. Mutta nautitaan nyt vaan päivä kerrallaan.

Kurssitusta

Tällä viikolla minulla alkoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireenhallintakurssi.
Oli hauska huomata että muut kurssilaiset olivat ihan tavallisen oloisia ihmisiä, eivätkä näyttäneet sen hullummilta kuin normikansalaisetkaan. Ehkä sitten minäkään en erotu joukosta milläänlailla.

Oli erittäin mielenkiintoista ja toisaalta surullista kuunnella näiden ihmisten tarinoita, mutta se kai on sitä vertaistukea.En ikävä kyllä voi juuri enenpää kertoa kurssin asioista koska olen salassapitovelvollinen näissä jutuissa.

Kyllä tuo edellisessä jutussa epäilemäni hypomania taitaa ikävä kyllä olla totta koska en ole hetkeäkään paikallani vaan touhuan koko ajan jotain projektia, ja yötkin ovat aika levottomia, heräilen vähän väliä ja yritän väkisin nukkua vaikkei juurikaan nukuta.Aina kun pysähdyn hetkeksi saan ihmeellisiä surun aaltoja joka saavat minut epäilemään jotain sekamuotoista jaksoa, yleensäkin olotilat on kolme kuukautta sahanneet edestakas aika tiuhaan tahtiin. Tarttis varmaan pyytää lääkäriä tarkistamaan lääkitystä.

Olotilat vaihtelee mutta sairaus pysyy, kiva, kiva..